Menneet
ALETHEIA
HYPERBOREA: APOLLON PUUTARHASSA
pe 27.10.2023
ovet 18.30
esitys 19.00
esityksen kesto n. 45 min
Perjantaina 27.10. astumme Yö Galleriassa ajassa taaksepäin muinaiseen hyperborealaiseen temppelirituaaliin. Hyperborea oli salaperäinen maa, piilossa lumisten Rhipai-vuorten takana. Pohjoinen tuuli, Boreas, saapui vuorilta, mutta vuorten takana oli tyyntä.
handle with care
Yö Galleria ke 18.10.23 klo 16.30-18 (on going)
Kestollinen ja yleisöä osittain osallistava performanssi, joka tutkii läsnäolevaa ja kuuntelevaa kohtaamista fyysisen ja ei-fyysisen kosketuksen kautta. Voimmeko löytää välittämisen ja huolenpidon tapoja, hyväksyviä eleitä, jotka luovat siltoja? Millaista koskettamisen kulttuuria meidän on kultivoitava, jotta tämänhetkisessä maailmassa olisi enemmän empaattista kohtaamista? Voimmeko luottaa että haluamme kohdata toisemme välittäen ja lempeästi?
Five artists from various art fields come together to present their work and collaborate with each other.
It is an experiment in creating live art forms oscillating between individual and collective actions.
The artists are:
Abdissa Mamba Assefa, percussion
Parsa Kameshkhosh, performance art
Analiá Beltrán, performance art
Anna Wilhelmus, live colours
Oliver Whitehead, poetry and dance
Yö Kekri Vol.2 on Helsingin keskustassa, Yö Galleriassa 2.10.-29.10.2023 järjestettävä taidejuhla. Taiteilijayhdistys Yön järjestämä tapahtuma kokoaa yhteen eri taiteenaloja kuvataiteesta ja musiikista runonlausuntaan ja tanssista performanssiin. Kekri Vol.2 teemana on “karnevaali”. Ylikulttuurisena ilmiönä karnevaali on anarkian, naurun ja rajanylitysten juhla, hetkellinen irtiotto kulttuurin säännöistä ja hierarkioista.
Yö Kekriä tukee Helsingin kaupunki
21.9.–1.10.2023
MÄKI-NEVALA–MOTTISENKANGAS täyttää Yö Gallerian videoinstallaatiolla
Tilaan installoitu kolmikanavainen, dokumentaarinen teos on nimeltään LaidunG28. Taiteilijakaksikko kohottaa laidunmaisemia nähtävyyden arvoisiksi. G28 on nähtävyyttä osoittavan liikennemerkin tunnus.
Kesäöinen maisema avautuu laajana tilana. Laiduneläimet mölähtelevät peltolintujen konsertoidessa. Kuva ja ääni kesäöisiltä karjalaitumilta märehtii ja vain on. Teos ei pureksi laidunta yhdeksi kysymykseksi tai vastaukseksi. Tekijöille omakohtainen teos on rakkaudellinen hyvästijättö lapsuuden maisemille ja välttämättömään muutokseen sopeutumista. Nostalgiaa säröttää tietoisuus päästöistä ja ilmastokriisistä.
Dokumentaristeina ja tinkimättöminä elokuvallisen kuvan rakentajina, tekijät pelkistävät tarinan kaavaa galleriaan asetellussa muodossa. Elokuvateatterin yhden valkokankaan sijaan, katsojan kokemus on kokonaisvaltaisempi.